IAIDO

Iaido on vanhoihin japanilaisiin miekkailutaitoihin pohjautuva budolaji, jossa harjoitellaan yksin japanilaisella miekalla (katana) tehtäviä liikesarjoja: miekan vetoa, eri lyöntejä ja miekan palautusta tuppeen.

Iaido on kiehtova, harrastajaansa fyysisesti ja henkisesti kehittävä laji, jonka juuret ovat Japanin vuosituhantisessa kulttuurissa. Iaido ei ole urheilulaji, päinvastoin kuin toinen japanilainen miekkailulaji kendo; se ei myöskään tähtää toisen ihmisen surmaamiseen tai vahingoittamiseen. Iaidon harjoittelija ei pyri voittamaan toisia, vaan itsensä, sekä pyrkii harjoittelullaan sopusointuun itsensä ja ympäristönsä kanssa.

Hikari järjestää iaidon alkeiskursseja, joista tiedotetaan Ajankohtaista-sivulla. Lisätietoja voit kysellä iaidotoiminnanjohtajalta (iaido [at] hikari.fi).

IAIDO

Iaidoa harjoitellaan käyttäen aitoa japanilaista miekkaa (katana), teroittamatonta harjoitusmiekkaa (iaito) tai puumiekkaa (bokken). Lajia voi harrastaa kuka tahansa iästä, sukupuolesta ja fyysisestä kunnosta riippumatta. Ylivoimaisesti suurin osa harjoittelusta on yksin miekalla tehtäviä puolustuksellisia liikesarjoja, yhtä tai useampaa kuviteltua hyökkääjää vastaan; näitä liikkeitä on vuosisatojen varrella kehitetty mitä erilaisimpia tilanteita varten. Edistyneemmät harjoittelijat voivat harjoitella myos pareittain tehtäviä liikesarjoja ja erilaisia leikkaamistekniikkaa; esimerkiksi olkinippuja katkomalla (tameshigiri).
Iaidon jokaisella liikkeellä on yksityiskohtaisesti määrätty oikea muotonsa, joka pyritään loputtomalla harjoittelulla saavuttamaan. Harjoittelu ei kuitenkaan ole tyhjän muodon jäljittelyä, vaan harjoittelijan tulee olla täysin keskittynyt liikkeen sisältöön siten, että hän voi itse asiassa nähdä kuvitellun vastustajansa. Tavoitteena on ponnistukseton mutta täydellisen kehittynyt tässä-ja-nyt mielentila, jolloin harjoittelija on täysin tietoinen itsestään ja ympäristöstään (zanshin).

Rautaisia miekkoja on valmistettu Japanissa ainakin 300-luvulta lähtien, ja jonkinlainen miekkailutaito on ilmeisesti yhtä vanha. Varhaisina aikoina miekkaa kannettiin vyöstä ripustettuna teroitettu puoli alaspäin. Tällaisesta miekasta käytetään nimeä tachi. Katanaon tachia yleensä hieman lyhyempi miekka, jota kannetaan vyöhön pistettynä, teroitettu puoli ylöspäin. Katana alkoi yleistyä 1300-luvulta lähtien ja syrjäytti vähitellen tachin lähes kokonaan. Katana sopii paremmin jalkamiehelle ja se voidaan kantotapansa takia vetää nopeasti ja tehokkaasti esiin siten, että veto sinänsä muodostaa ensimmäisen lyönnin.
Miekan nopeaa vetämistä tiedetään harjoitetun systemaattisesti miekkailun erillisenä osa-alueena jo 1500-luvun alkupuolella. Tästä taidosta käytetään nimeä iaijutsu (muiden nimien ohella) ja sen tarkoitus oli puhtaasti käytannöllinen: surmata vastustaja mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.
Iaidon varsinaisena perustajana pidetään samuraita nimelta Hayashizaki Jinsuke Shigenobu (n. 1546-1621). Useimpien nykyisin harjoitettavien iaidon koulukuntien juuret juontavat häneen. Jo hänen arvellaan korostaneen myös miekkailutaidon henkistä puolta. 1600-luvun alkuvuosina Tokugawa-suku alisti koko Japanin valtansa alle ja maassa alkoi pitkä rauhankausi vuosisatoja kestäneiden sisällissotien tauottua. Kun taistelutaitojen käytännön tarve väheni, alettiin kiinnittää enemmän huomiota niiden merkitykseen tienä henkiseen kehitykseen. Iaijutsusta (jutsu = taito, tekniikka) alkoi vähitellen kehittyä iaido(do = tie); tärkeäksi tuli liikesarjan puhtaus ja harjoittelijan henkinen asenne, samalla kun harjoittelun käytannöllinen, sotainen merkitys väheni. Tämä kehitys heijastui myös liikkeiden ulkoasuun. Nyky-iaido on ulkoisesti hyvin muodollinen laji, kuten japanilainen jousiammunta (kyudo), jota se monessa suhteessa muistuttaa.
Alkuperäisiä sotaisia taitoja ylläpitäviä iaijutsukoulukuntia on Japanissa edelleen olemassa, mutta niiden harrastajia on vähän ja Japanin ulkopuolella tuskin lainkaan. Iaidon harrastus on sen sijaan lisääntynyt tällä vuosisadalla voimakkaasti sekä Japanissa että muualla maailmassa.
Iaidoa on Suomessa harjoiteltu 1970-luvun alkupuolelta lähtien, aluksi aikidoseuroissa ja eräissä karateseuroissa. Iaido on kuitenkin itsenäinen budolaji, jonka harjoittelu ei vaadi kokemusta muista lajeista. Merkittävin asema lajin tunnetuksi tekemisessä täällä on ollut nyttemmin Japaniin palanneella Pohjoismaiden aikidon pääopettajalla Toshikazu Ichimuralla, jolla on korkea arvo myos iaidossa. Viime vuosina tärkein iaidon opettaja on ollut Japanissa asuva iaidomestari Takada-sensei. Iaidon harrastusta kehittämään on vuonna 1986 perustettu Suomen Iaidoliitto ry.