Harjoittelu

Harjoittelu aloitetaan opettelemalla jousen käsittely vaihe vaiheelta. Ammuntatekniikan alkeiden perusteellinen opettelu on tärkeää. Jousi vaatii ampujalta tietynlaista tekniikkaa, jotta jousta ja nuolta voi käsitellä turvallisesti.

Kyudo-ampuja pitää jousta (yumi) aina vasemmassa kädessään ja oikeassa kädessä on ampumahansikas (yugake), jossa on ura jänteen vetämistä varten. Laukaisussa ampuja käyttää aktiivisesti sekä vasenta että oikeaa kättään. Maalitaulu (mato) on halkaisijaltaan 36 cm, ja etäisyys siihen on 28 metriä. Maalitaulu on paperia, joka on pingotettu puiseen kehään.

Oikealla dojolla maalitaulut nojaavat maavalliin, urheiluhalleissa ammuttaessa käytetään synteettistä taustamateriaalia ja taustaverkkoja. Voidaan myös ampua 60 m:n matkalta halkaisijaltaan metriseen tauluun (enteki).

 

Harjoitteluvälineistä

Jousi
Japanilainen jousi (yumi) on ns. pitkäjousi, ja sen normaalipituus on 227 cm. Pituus kuitenkin vaihtelee hieman riippuen ampujan vetopituudesta (yatsuka), matkasta kurkunpäästä sivulle ojennetun käden sormenpäihin. Luonteenomaisinta ja poikkeuksellista japanilaisessa jousessa on pituuden lisäksi epäsymmetrisyys. Jousen kahvan yläpuolelle jäävä osa on noin 2/3, alapuolinen osa 1/3 koko kaaresta. Jousi on valmistettu perinteisesti bambu- ja puusäleistä laminointitekniikalla. Nykyään käytettävistä jousista suurin osa on puuta, bambua ja lasikuitua, usein myös hiilikuitua. Jousi on ns. vastakaarijousi, eli se on virittämättömänä taipunut vastakkaiseen suuntaan kuin viritettynä. Jänteen materiaali on nykyään venymätöntä kevlaria perinteisen hampun asemesta. Kahva on nahkaa. Jousen voima valitaan ampujan voimien mukaan. Tekniikan ja voimien karttuessa voidaan siirtyä vähitellen käyttämään yhä vahvempaa jousta.

Nuolet
Nuolet (ya), joiden materiaali myös on perinteisesti ollut bambu, valmistetaan nykyään useimmiten alumiiniputkesta. Nuolet ovat huomattavan pitkät johtuen ammuntatekniikasta, jossa nuoli vedetään pitkin poskea korvan taakse saakka. Ampujan nuolten pituus on jousen tapaan riippuvainen hänen vetopituudestaan. Nuolissa käytetään luonnonsulkia ja ne ammutaan yleensä pareittain, jolloin eri suuntiin kaartuvat sulat muodostavat nuoliparin (haya ja otoya).

Käsine
Kyudo-ampuja käyttää oikeassa kädessään peurannahkaista käsinettä (kake, yugake), jossa on puulla kovitettu peukalo. Peukalon juuressa on ura, johon jänne asetetaan. Käsineessä on koulukunnasta riippuen kolmesta viiteen sormea, peukalo mukaan lukien. Käsineen alla käytetään aluskäsinettä (shitagake), joka estää hien imeytymisen nahkaan.

Vaatteet
Perinteinen japanilainen urheiluasu, jonka alaosana yleensä musta housuhame (hakama), yläosana lyhyt- ja kapeahihainen takki (gi), joka on yleensä valkoinen. Hakaman alla käytetään nelimetristä vyötä (obi). Kyudo kyohon edellyttää valkoisten sukkien (tabi) käyttöä, mutta osa perinteisistä koulukunnista ampuu paljain jaloin. Korkea-arvoiset ampujat käyttävät ampuessaan hillittyä, yksiväristä kimonoa, yleensä raidallisen hakaman kanssa. Naiset käyttävät ampuessaan myös rintasuojaa (muneate).

Dojo
Paikka, jossa kyudoa harjoitetaan, on kyu-dojo. Perinteisenen dojo on puulattiainen rakennus, missä on avoin seinä, joka suuntautuu sisäpihalle, jonka vastakkaisessa päässä ovat maalitaulut katoksessaan. Suomessa kyudo-ampujien dojot ovat useimmiten tavallisissa ammunta- tai urheiluhalleja.

 

Harjoittelussa eteneminen

Alkeiskurssilla kyudon opettelu aloitetaan gomuyumia käyttäen. Se on parinkymmenen sentin mittainen kapula, johon on kiinnitetty paksu kuminauha. Tämän avulla opetellaan ampumiseen liittyvä liikesarja (hassetsu) ja laukaus.

Kun hassetsu on opittu gomuyumilla, oppilas saa käyttöönsä jousen, jolla liikesarjan harjoittelua jatketaan. Tässä vaiheessa ei käytetä vielä nuolta eikä hanskaa eikä jousta laukaista kertaakaan. Tämä harjoittelu on nimeltään karabiki. Karabikissa tarkoituksena on liikesarjan harjoittelun lisäksi myös ampumiseen tarvittavan fyysisen voiman kasvattaminen.

Karabiki-vaiheen jälkeen otetaan harjoitteluun mukaan myös nuoli ja hanska. Aluksi ammutaan parin metrin päässä olevaan makiwaraan. Makiwara-harjoittelun tarkoituksena on opetella erityisesti laukaisua.

Kun laukaisu on tarpeeksi hyvä, siirrytään ampumaan 28 metrin etäisyydellä olevaan matoon.