Historia

Jousen käytön ja jousiammunnan juuret ovat Japanissakin kaukana esihistoriassa. Erilaisia bambusta tehtyjä jousia on käytetty niin metsästykseen, sotimiseen kuin uskonnollisiin seremonioihinkin. Japanilaisen sotilasluokan, samuraiden, varustukseen kuului miekan ohella myös jousi.

Kyujutsua eli samuraiden sodassa käyttämää jousiammuntatekniikkaa varten perustettiin ensimmäinen varsinainen koulu Japaniin 600-luvun alussa. Systemaattisempi opetus alkoi 1200-luvulla, jolloin sai alkunsa Ogasawara-niminen koulukunta, joka oli erikoistunut hevosen selästä ampumiseen. Toinen suuri koulukunta, Heki, perustettiin 1400-luvulla. Tyylisuunta kehitettiin nimenomaan jalkasotilaille. Molemmat koulukunnat ovat saaneet nimensä perustajansa mukaan.

Kyujutsun eli jousen käytön tekniikan opetus väheni Japanin pitkän rauhan aikana 1600-luvulla. Tällöin myös Euroopasta tullut uutuus musketti oli jo syrjäyttänyt jousen varsinaisena sota-aseena. Jousen käytön taitoa opetettiin kuitenkin hoviaatelistolle. Kun harjoitteluun ja opetukseen luonnollisesti vaikuttivat silloisessa japanilaisessa yhteiskunnassa esiintyneet aatteelliset suuntaukset, voidaankin jo puhua kyudosta eli jousen tiestä itsetuntemukseen.

Varsinaisesti kyudo tuli Eurooppaan vuonna 1969, jolloin japanilaiset mestarit esittelivät lajin Hampurissa, Pariisissa ja Lontoossa. Suomessa kyudon harrastus alkoi vuonna 1984, jolloin saksalainen Feliks Hoff piti ensimmäisen viikonlopun pituisen alkeiskurssin.

Kyudoliiton sivuilla voit tutustua Suomessa harjoitetun koulukunnan, Heki-ryun historiaan. Sieltä löydät myös tietoa lajin vaiheista Suomessa.

Suomen kyudoliiton historia